Vammaisten työllistymisen eräänä esteenä on nykyaikainen ajattelu. Pitää saada palkkaa sen mukaan, kuinka paljon tuottaa taloudellista panosta. Maassamme oli pitkään hiljaista työtä sodassa vammautuneiden työelämään pääsyn helpottamiseksi. Finnair ja esimerkiksi Herlinin sukufirmat ottivat töihin sodassa vammautuneita. Heille järjestettiin töitä, joita he kykenivät tekemään riippuen vammasta. Siihen aikaan tarvittiin kaikkien ihmisten panosta talouden parhaaksi. Esimerkiksi valtion yhtiö Valmetin telakka työllisti sodassa henkisesti vammautuneita, joilla saattoi olla vaikea alkoholiongelma. Oli kunnia-asia huolehtia sodan käynneiden miesten kunniakkaasta elämästä.
1980-luvulta alkaen ottivat kovat arvot harppauksen eteenpäin. Vammaisten auttaminen ja töissä pitäminen oli useinkin mahdollista vaikkapa itäkaupan parissa toimivissa valtion yhtiöissä. Sitten iski uusi ideologia. Valtion ei pitäisi markkinatalouden sääntöjen mukaan tukea yritystoimintaa. Tuottamattomat yksilöt siivottiin pois telakoilta ja firmat laitettiin kovaan kuosiin. Kulut alentuneen työkyvyn omaavista työttömistä siirtyivät yritystukien sijaan maksettaviksi valtion työttömyystuista.
Tänä päivänä asenteet ovat tavallaan koventuneet. Tervekätisellä ja samasta työpaikasta kilpailevalla ihmisellä ei riitä aina sympatiaa jonkun vamman kanssa elävän kohtalon suhteen. Joku voi nykyisen tulosvastuullisuuden aikakaudella kokea, että minähän tässä rahoitan heikommin tuottavan ihmisen elämistä. Ennakkoluuloisinta saattaa olla bonuspalkalla olevan johtajan ajattelu. Itse asiassa hän saattaa jättäää herkästi palkkaamatta vammaisen ellei sitten saa rahallista kompensaatiota kunnalta. Nyky-yhteiskunnassa yrityksillä ei katsota enää olevan sosiaalista vastuuta.
Tämä on valitettavaa vammaisten kannalta. He ovat erittäin vaikeassa tilanteessa tässä ajassa, jossa automaatio vie työpaikkoja ja samaan aikaan kansainvälinen kilpailu on kovaa.
Ilman tukijärjestöjen panosta vammaisilla on erityisen vaikeaa työllistyä
Vammaisten Koulutuksen ja Työllistymisen Tuki ry toimii vammaisten työllistymisen parissa. On selvää, että vammaisen kannattaa kouluttautua sellaisiin aloihin, joissa työllistyminen on helpointa. Monesti vammainen kykenee tekemään täysipainoisesti töitä esimerkiksi teitokoneiden ääressä. Saattaa olla, ettei vammainen aina kykene kouluttautumaan samoja reittejä pitkin kuin niin kutsutut. terveet. Tästä syystä kohdennettu koulutus auttaa.
Elämme aikaa, jossa kauneutta ja terveyttä korostetaan. Asiakaspalvelijalle ei useinkaan sallita puhevikaa tai vinossa olevia silmiä. On olemassa töitä, joissa näiden ongelmien kanssa kamppailevat voivat olla, täysin muiden vertaisia työntekijöitä. On ajateltava inhimillistäkin puolta. Vamman kanssa elävän ihmisen kannalta mielekäs toiminta tekee elämästä arvokkaan. Vammaisten tukiorganisaatiot tekevät arvokasta.