Suomen laki määrittelee vammaisen henkilöksi, jolla on vaikeuksia selviytyä tavallisessa elämässä vammansa tai sairautensa vuoksi. Lain mukaan vammaisella on oikeus opiskella, tehdä työtä ja perustaa perhe, eikä ketään saa syrjiä vammaisuuden takia. Laki velvoittaa kuntia tarjoamaan palveluja niitä tarvitseville vammaisille. Näihin palveluihin lukeutuvat esimerkiksi avustaja-, tulkkaus- ja kuljetuspalvelut.
Erilaiset vammaisryhmät
Kuulovammaisella henkilöllä on lain mukaan oikeus saada tulkkauspalveluita myös työelämässä, mikäli hänellä on siihen tarvetta tehtävistä selviytyäkseen. Olennaista on myös, että työyhteisössä ymmärretään huonokuuloisen tarpeet, ja ne otetaan päivittäisessä työssä huomioon.
Näkövammaisista työssäkäyviä on noin neljännes. Laki velvoittaa Kelan korvaamaan työn kannalta välttämättömät, kalliit apuvälineet, kuten puhetuen, pistenäytön, lukulaitteen tai suurennusohjelman. Tärkein edellytys työn tekemiselle kuitenkin on, että työtehtävät ja -ympäristö suunnitellaan jokaisen kannalta yksilöllisesti.
Suomessa elävästä yhteensä noin 40 tuhannesta kehitysvammaisesta henkilöstä noin 25 tuhatta on työikäisiä. Kehitysvammaisten vaikeuksista työelämässä kertoo muun muassa Helsingin Sanomat. Kehitysvammaisia on mukana työelämässä, mutta ongelmaksi on muodostunut, että nimellisellä 10 euron päiväpalkalla työskenteleviä ja loputtomasti kierrätettäviä kehitysvammaisia työntekijöitä käytetään hyväksi monilla työpaikoilla. Suunnitteilla on lakimuutoksia tilanteen kohentamiseksi.
On kaikkien edun mukaista, että vammaiset ovat mukana työelämässä
Vammaisetuuksia saavia henkilöitä on yli 240 tuhatta suomalaista, mikä tekee yli 7 prosenttia kaikista työikäisistä. Työelämään osallistuminen on tärkeää toimeentulon varmistamiseksi, ja sekä henkisen, että fyysisen terveyden ylläpitämiseksi, mutta vammaisille henkilöille tämä on merkittävästi hankalampaa kuin muulle väestölle. Kyseinen ilmiö vaikuttaa negatiivisesti sekä valtion, että vammaisten taloudelliseen tilanteeseen. Yhteiskunta jää suurelta osin vaille vammaisten ihmisten työpanosta, sekä siitä kertyviä verotuloja. Köyhyys heikentää ennestään vammaisten osallistumismahdollisuuksia, ja myös työeläkettä jää kertymättä.
Hallituksen käynnissä olevat lainsäädäntö- ja kärkihankkeet sekä reformit vaikuttavat vammaisiin ihmisiin sekä alan ammattilaisiin. Parhaimmillaan sote-uudistus tulee lisäämään suomalaisten yhdenvertaisuutta asuinkunnasta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa uusien ja monipuolisempien palvelujen, kuten online-konsultaation kehittämistä, ja kotona tapahtuvia asiantuntijatapaamisia. Vaarana kuitenkin on, että kokonaisuuksien suurentuessa vammaisen ihmisen elämään vaikuttavia päätöksiä tehdään häntä kuulematta.
Purkamalla kannustinloukkuja ja yhdistämällä tukia joustavammiksi on mahdollista kirittää vammaisten työllistymistä. Yksi hallituksen kärkihankkeista on “Osatyökykyisille tie työelämään”, jonka tavoitteena on edistää osatyökykyisten vammaisten työllistymistä sekä ylläpitää työkykyä.